Keskustelua ammattikoulutuksesta

Oralismin aikakaudella kuurojenkoulujen tehtävänä oli sopeuttaa kuurot oppilaat kuulevaan yhteiskuntaan. 1900-luvun alussa opettajat ajattelivat, että kuurot eivät tarvitse omaa ammattiopetusta. Opiskelun katsottiin onnistuvan tavallisissa oppilaitoksissa, koska kuurot osasivat puhua ja lukea huulilta. Tärkeimmäksi tavoitteeksi koettiin, että kuurot oppivat käytännöllisiä taitoja, tietopuolisesta jatko-opetuksesta osattomaksi jäämistä ei koettu haitaksi.

Kuurojenkoulujen antama alkeisopetus ei kuitenkaan antanut riittäviä valmiuksia työelämää varten ja jatkokoulutusmahdollisuuksia ei juuri ollut. Tästä huolimatta kuurot sijoittuivat kohtalaisen hyvin työelämään. Kuurojenkouluissa oli tosin järjestetty lyhyitä jatkokursseja jo vuodesta 1893 alkaen.

Kun 1930-luvulla myönnettiin erillisen, kuuroille tarkoitetun, ammattioppilaitoksen tarpeellisuus, parhaaksi ratkaisuksi nähtiin maanviljelyskoulun perustaminen, sillä maaseudulla asumista pidettiin kuuroille parhaana elämäntapana. Moni kuuro olikin kotoisin maaseudulta ja ajateltiin olevan luonnollista, että he koulun jälkeen palaisivat takaisin kotiseudulleen. Suuri osa kuuroista halusi kuitenkin jäädä kaupunkiin muiden kuurojen pariin elämään itsenäistä elämää.

Jatko-opetuksen kehittämiseen liittyi siis kolme suurta kiistakysymystä. Näistä ensimmäinen käsitteli sitä, tarvitaanko kuuroille lainkaan omaa ammattioppilaitosta. Toinen kysymys liittyi siihen, tulisiko tämän oppilaitoksen valmistaa kuuroja maanviljelykseen vai käsityö- ja tehdasammatteihin. Kolmas kysymys liittyi siihen olisiko yleissivistävä jatko-opetus tärkeämpää kuin ammattiopetus.

1930-luvulla keskustelu kuurojen ammattikoulutuksesta vilkastui ja keskustelua käytiin sekä tietopuolisesta jatko-opetuksesta oppikouluineen sekä ammattikoulusta ja käytännöllisen työn opetuksesta. Vuonna 1944 hyväksyttiin laki kuurojen ammattikoulusta ja varat koulun perustamiseen saatiin. Laki oli kuuroille osittain pettymys, koska se ei mahdollistanut kuurojen toimimista koulussa opettajana. Ammattikoulu Turussa pääsi aloittamaan toimintansa kuitenkin vasta vuonna 1948, mutta monet muut kieli- ja kulttuurivähemmistöt joutuivat odottamaan jatko- ja täydennyskoulutusta kuuroja pidempään.

Kun Turun ammattikoulu oli perustettu, kuurojen muu ammatillinen koulutus eteni vain vähän. Vuonna 1956 aloitettiin kuurojen maatalouskoulutus Invalidisäätiön Maatalousoppilaitoksessa. Opetuksen sisältö oli sama kuin kuuleville, mutta koulutus oli kolme vuotta, eli vuoden muita pidempi.

Keskikoulusta käytiin pitkään keskustelua, ja vuonna 1968 alettiin kuurojen keskikoulun tenttisuorituksia ottaa vastaan Mikkelin Porrassalmen yhteislyseossa. Kuurojenkoulut nimesivät oppilaat, joiden arvioitiin menestyvän oppikoulussa ja lopulliset valinnat tehtiin Kouluhallituksessa. Keskikouluun oppilaat menivät viidestä seitsemänteen kouluvuoden jälkeen ja siitä syystä oppilaiden ikäerot olivat suuret. Oppikirjat olivat samat kuin kuulevien kouluissa, ja tentit suoritettiin kuulevien oppikoulujen opettajille.