Oralismi ja kuurojen yhteisö

Oralismin aikakausi on todennäköisesti muovannut kuurojen yhteisöä enemmän kuin mikään muu asia sen historiassa. Erityisesti väite siitä, että viittomakielet ovat alkeellisia, on vaikuttanut kuuroihin syvällisesti. Opettajilla oli pitkään merkittävä asema myös kuurojen yhteisössä ja näin myös kuurot omaksuivat ajatuksen viittomakielten huonommuudesta. Koska viittomakielten tutkimus alkoi vasta 1960-luvulla, eivät kuurot sitä ennen voineet tätä asennetta kyseenalaistaa.

Kun kuurot oppivat oralismin myötä häpeämään omaa kieltään sen käyttö rajautui kuurojenyhdistyksiin, jonne keskittyi yhteisön sosiaalinen ja kulttuurinen elämä. Näin yhteisö samalla muodosti yhteiskunnan yhteiskunnassa. Koska oralismi oli ulkoinen uhka, se myös vahvisti yhteisön rakenteita. Toisaalta yhdistyksissä ja Kuurojen Liitossa johtoon nousi niitä, joilla oli hyvä puhetaito ja tämä aiheutti myös myönteistä suhtautumista oralismia kohtaan.

Oralismilla oli vaikutus myös kuurojen työuraan. Koska koulussa oli keskitytty artikulaatioon, jäivät muut tiedot ja taidot heikoiksi. Tämän vuoksi monilla oli vaikeuksia jatko-opintoihin liittyen ja ammattiura jäi vaatimattomaksi. Kun koulutus oli heikkoa, se vaikutti myös yhteisön mahdollisuuksiin valvoa omia etujaan. Oralismilla oli luonnollisesti vaikutus itse viitottuihin kieliin. Jos kieltä ei käytetä opetuskielenä, yleiskielen syntyminen on vaikeampaa. Oralismin tavoitteena oli muuttaa kuurot kuulevien kaltaiseksi, mutta viitotut kielet eivät kuitenkaan hävinneet vaan siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Oralismin aikaa seurasi viittomakielinen aika ja näin syntyi kaksi eri sukupolvea. Ne, jotka olivat syntyneet ja käyneet koulunsa oralismin aikana, arvostivat puhetta ja kuulemista. Viittomakielen aikana eläneet kuurot sen sijaan arvostavat viittomakieltä ja kirjoitettua kieltä sekä korostavat tasa-arvoa kuulevien kanssa. He ovat omaksuneet positiivisen käsityksen kuurojen kielestä ja kulttuurista. Näiden kahden sukupolven välissä on kolmaskin sukupolvi, joka on väliinputoajan asemassa, koska se on jäänyt osattomaksi viittomakielisestä opetuksesta, sillä muutos opetuksessa tapahtui vasta heidän kouluvuosiensa jälkeen.

Se, että puhetta korostettiin voimakkaasti, vaikutti kuuroihin kaksijakoisesti. Toisaalta uskottiin auktoriteetteja, jotka painottivat puheen merkitystä, toisaalta taas kuurolla oli vahva kokemus siitä, että viittomakielen käyttö ei voi olla pahasta, koska se oli heille ainoa kieli jolla kommunikoida vaivattomasti, ja se oli myös ajattelun kieli.