Raija Nieminen

Kuurojen Liiton Kulttuurikeskus ja Kuurojen Teatterin suunnittelu ja toteuttaminen olivat Raija Niemisen (1937–2004) näkyvimmät saavutukset. Hänen mielestään kuuroilla tuli olla yhtäläiset oikeudet kulttuuripalveluihin kuin kuulevillakin. Kulttuurin saavutettavuus oli tiiviisti yhteydessä kuurojen yhteiskunnallisen aseman kohentamisen kanssa. 60-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa hän totesi, että kuuro pitäisi nähdä kulttuuripersoonana, ei vain kuurona.

Tausta

Jämsänkoskella syntynyt Raija Nieminen alkoi kuuroutua vähitellen 3–20 ikävuosiensa välillä. Hän pääsi ylioppilaaksi Jämsän yhteiskoulusta vuonna 1956 ja opiskeli tämän jälkeen humanististen tieteiden kandidaatiksi. 1960-luvun lopulla hän löysi viittomakieliset kuurot ja tunsi löytäneensä itselleen oikean paikan. Hän sai luottamustoimia Kuurojen Liitossa, mutta lähti opintojensa päätyttyä vuonna 1975 miehensä ja kahden poikansa kanssa St. Lucian saarelle, jossa hänen miehensä toimi YK-tehtävissä. Raija työskenteli saarella vapaaehtoistyössä kuurojen koulussa. Hän kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan St. Lucian saarella kirjan Äänetön saari, joka käännettiin myöhemmin myös englanniksi ja dramatisoitiin näytelmäksi vuonna 1991.

Elämäntyönä kuurojen kulttuuri

Palattuaan Suomeen 1979 Raija Nieminen siirtyi Kuurojen Liiton palvelukseen yleissihteeriksi. Tällöin kuurojen kulttuuri tuli tärkeäksi osaksi hänen tehtäviään. Hän oli mukana opetusministeriön vuonna 1982 asettamassa kulttuurityöryhmässä sihteerinä ja Kuurojen Liiton kulttuurisihteerinä.

Kun kuurojen Kulttuurikeskus perustettiin vuonna 1988, hänet nimitettiin sen johtajaksi. Raija pyrki työssään nostamaan kuurojen kulttuuria esiin myös kuurojen yhteisön ulkopuolella ja siten turvaamaan toiminnan taloudellisia edellytyksiä. Kulttuurikeskus jatkoi kuurojen perinteistä kulttuurilinjaa, johon toivat oman lisänsä Kuurojen museo ja Kuurojen Teatteri. Raija järjesteli kuurojen kulttuuripäiviä, jossa vuosittain nousi estradille kuurojen kulttuurin koko kirjo. Hänen mukaansa kulttuuri sai myötäillä aikaansa. Tämän vuoksi myös kulttuuripäivillä sai näkyä yhteiskunnan muutos, vaikka perinteisellä kulttuurillakin runonlausuntoineen ja tanhuesityksineen tuli olla siellä paikkansa.

Raija Nieminen valittiin Kuurojen maailmanliiton kulttuuri- ja taidekomission presidentiksi ja hän edusti Kuurojen Liittoa pohjoismaisissa kulttuuriseminaareissa ja kulttuurifestivaaleilla. Alussa työ tuntui hänestä haastavalta ja vaikealta, mutta vähitellen se alkoi sujua. Hänen mielestään se aika, jonka hän oli maailmanliiton tehtävissä, ei ollut pois Suomen kuuroilta, vaan päinvastoin koitui hyödyksi meillekin.

Kuurotietoisuus

Kuurotietoisuusliikkeen juurtuessa Suomeen 1970–1980-lukujen taitteessa Raija oli aktiivisesti mukana järjestämässä tilaisuuksia ja luennoimassa kuuroille aiheesta.  Hänen mielestään kuuron oli saatava olla kuuro ja tuntea itsensä yhtä arvokkaaksi ihmiseksi kuin kuuleva. Tämä edellytti Raijan mukaan viittomakielen tunnustamista kieleksi muiden joukossa.