Uskonnonopetusta ja hartaustilaisuuksia

Kuurot saivat jo varhain opastusta kristinuskon peruskäsitteisiin viittomien ja kuvaraamattujen avulla. Uskonpuhdistuksesta lähtien kuuron oli mahdollista osallistua ehtoolliselle, jos hän kykeni ilmaisemaan halunsa siihen. Sen sijaan rippikoulun käyminen oli mahdollista vasta 1800-luvun puolivälissä kun ensimmäiset kuurojenkoulut aloittivat toimintansa. Rippikoulu käytiin yleensä kuurojenkoulussa ja koulun päättyessä oppilaat konfirmoitiin ja päästettiin ehtoolliselle.

Kuurot saivat siis tavallisesti kristillistä kasvatusta vasta koulussa ja opetuksen tavoitteena oli kasvattaa heistä kristillisiä ja hyödyllisiä kansalaisia. Uskonnonopetus aloitettiin alaluokilla ensin raamatunhistoriasta ja sen jälkeen vähitellen alettiin opetella katekismusta. Kouluissa järjestettiin myös hartaushetkiä ja jumalanpalveluksia.

1800-luvulla kuurojenkoulujen opettajina ja johtajina toimi useita pappeja. Turun kuurojenkoulun johtajana toimi Carl Henrik Alopaeus, jolla oli pappistutkinto. Hän paneutui opetustyön ohella myös kuurojen sielunhoitoon ja antoi vuosina 1860−1881 rippikouluopetusta yli 250 kuurolle.

1890-luvulla kuurot alkoivat myös itse järjestää hengellisiä tilaisuuksia. Helsingin kuurojenyhdistyksellä pidettiin vuodesta 1896 lähtien hartaustilaisuuksia ja hengellisiä esitelmiä. Muun muassa Helsingissä, Turussa ja Viipurissa saattoivat kuurot osallistua kuurojenkouluissa toimivien pappien järjestämiin tilaisuuksiin.