Yhteistyötä liiton ja yhdistysten kanssa

Kuurojenpapeilla oli heti työnsä alusta alkaen läheinen yhteys kuurojenyhdistyksiin ja Kuurojen Liittoon. Kaikki osapuolet näkivät yhteistyön hyödylliseksi. Papeille yhdistykset tarjosivat luontevan tiedotuskanavan ja yhdistyksille papit olivat odotettuja vieraita muun muassa hartaustilaisuuksien järjestäjinä ja esitelmöitsijöinä.

Osa papeista toimi myös yhdistysten ja liiton luottamustehtävissä. Huugo Nyberg toimi matka-asiamiehenä, Kuuromykkäin Liiton hallituksen jäsenenä sekä Kuuromykkäin Lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana. Nybergillä oli voimakas näkemys siitä, että yhdistystoiminnalla tuli olla vahvasti kasvatukselliset ja sivistävät tavoitteet sekä kristillinen perusta.

Kuurojenpapit toimivat kahden maailman rajalla. Heidän toimintansa avasi kuuroille yhteyttä sekä toisiinsa että kuulevaan ympäristöön. Samalla tämä asema antoi heille mahdollisuuden vaikuttaa halutessaan voimakkaastikin kuurojen toiminnan suuntaan ja sisältöön.

Sotien jälkeen keskusteltiin kuurojen maallikoiden toimimisesta seurakunnissa ja vuonna 1948 järjestettiin ensimmäiset seurakuntakurssit. Niiden tavoitteena oli lisätä kuurojen seurakuntatietoisuutta ja rohkaista toimimaan omassa seurakunnassa. Ohjelmassa oli hartauksia, raamattutunteja ja keskusteluhetkiä sekä mahdollisuus hengellisiin kysymyksiin syventymiseen. Kuurojen aktiivisen toiminnan kanavana olivat myös eri paikkakunnilla toimivat kuurojen kirkkoneuvostot.

1950-luvulla syntyi innostus lähetystyötä ja afrikkalaisten kuurojen tukemista kohtaan. Ensin sisar Eeva Malmilan johdolla kokoontui lähetysompeluseura ja vuonna 1955 perustettiin Kuurojen Lähetys ry, joka tuki mm. Kerenin kuurojenkoulun toimintaa Eritreassa.