Sosiaalipalvelut ja tulkkaus ammatillistuvat

Kuurojenpappien työhön oli kuulunut runsaasti sosiaalisia tehtäviä. Tehtävien vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden papin koulutus oli riittämätön ja yksi vaikeimmista tehtävistä oli tulkkaus. Kun kuurojendiakonissat aloittivat työnsä, kuurojen sosiaalipalvelut paranivat. Palveluiden kysyntä kuitenkin kasvoi ja sosiaalipalveluita osattiin myös aktiivisesti vaatia. Tästä syystä Kuurojen Liitto otti palvelukseensa vuonna 1954 sosiaalihuoltaja Anni Jokelaisen. Hän työskenteli muun muassa tulkkitehtävissä, teki sairas- ja kotikäyntejä ja piti vastaanottoja kuurojenyhdistyksissä eri puolilla maata.

1970-luvulla sairaanhoidolliset tehtävät ja sosiaalipalvelut siirtyivät vähitellen yhteiskunnan vastuulle. Myös Kuurojen Liitto sai palkatuksi Raha-automaattiyhdistyksen tuella kuurojenkonsulentteja tai sosiaaliohjaajia. He avustivat kuuroja erilaisissa sosiaalihuoltoon liittyvissä asioissa ja toimivat tarvittaessa tulkkeina.

Keskustelu viittomakielen tulkkien tarpeesta alkoi sotien jälkeen. Ensimmäinen tulkkikurssi järjestettiin vuonna 1962 ja koulutus laajentui ajan myötä aina ammattikorkeakoulututkinnoksi. Kuurojen oikeus tulkkipalveluiden käyttöön mainittiin ensimmäisen kerran vuoden 1979 invalidihuoltolaissa. Kun tulkin tehtävät vähitellen siirtyivät koulutuksen saaneille tulkeille, jäi kirkon työntekijöille aikaa keskittyä hengelliseen työhön.