Kuurotietoisuus ja yhteisön tavoitteet

Kun kuurotietoisuusaate alkoi levitä sillä oli vaikutus myös Kuurojen Liiton toimintaan. Liitto halusi herättää myös keskustelua aiheesta, mutta laimeaan vastaanottoon oli aluksi syynä se, että tietoa ei ollut saatavilla riittävästi. Siksi aate pysyi aluksi pienen piirin saatavilla. Tarpeelliseksi nähtiinkin sen vuoksi nuorten kuurojen kouluttaminen, niin että he voisivat puolustaa viittomakieltä ja ihmisoikeuksia.

Vuodesta 1982 alkaen Kuurojen Liitto järjesti työntekijöilleen myös keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin kuurotietoisuuden levittämistä. Koska oli myös tarve kuurotietoisuutta käsitteleville aineistoille, päätettiin aloittaa niiden valmistaminen. Samoin alettiin suunnitella koulutuksia aiheesta. Oli tärkeää, että tavoitettaisiin mahdollisimman laajasti kuuroja kaikista ikäryhmistä. Oli myös tärkeää tavoittaa kuurojen sukulaisia ja niitä jotka työnsä puolesta olivat tekemisissä kuurojen kanssa.

Ensimmäinen kuurotietoisuuskurssi järjestettiin vuonna 1983. Parin vuoden mittainen koulutus järjestettiin lyhyinä kurssijaksoina. Mukaan valittiin yhdistysaktiiveja ja muita sopivia henkilöitä. He olivat pääosin nuorta väkeä ja myöhemmin ottivat opettajan roolin kuurotietoisuusasiassa. Kurssit muodostivat myöhemmin kokonaisen opetusohjelman ja sen päämääränä oli, että kuuroille syntyisi positiivinen minäkuva ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.

Kursseilla käsiteltiin kuuroa ihmistä, kerrottiin kuurojen historiasta ja oralismista, kuuron lapsen kehityksestä, kielenoppimisesta ja perhe-elämästä. Lisäksi perehdyttiin kuurojen kulttuuriin, kuurojen oikeudelliseen asemaan, eettisiin kysymyksiin ja viittomakielen asemaan. Lopuksi tutustuttiin niihin keinoihin, joilla yhteiskunnassa voitaisiin ajaa kuurotietoisuusliikkeen päämääriä. Kuurojen Liitto otti kuurotietoisuusaatteen osaksi strategiaansa ja sen avulla haluttiin saada nuoria mukaan järjestötyöhön ja ottamaan vastuuta. Monet kuurotietoisuuskurssien osanottajat päätyivätkin tärkeisiin tehtäviin yhteisössä.

Yksittäisille kuuroille kuurotietoisuuskurssit antoivat parhaimmillaan paljon voimaa ja mahdollisuuden tuntea itsensä paremmin. Kursseilla käytiin myös filosofisia keskusteluita asioista, joita kuurojenkouluissa tai yhdistyksilläkään ei käsitelty. Kurssit muuttivat monen arvomaailmaa ja kieli ja yhteisö tulivat entistä tärkeämmiksi.

Vuonna 1983 laadittiin Kuuron ihmiskuva -niminen asiakirja, joka tuli Kuurojen Liiton toiminnan perustaksi. Siinä kuvattiin kuuron ihmisen identiteettiä ja sitä kuinka tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa voidaan saavuttaa. Asiakirjassa todettiin, että ne käsitykset, joita kuntoutuksen ja koulutuksen vastuutaholla oli, eivät perustuneet kuuron yksilön ja hänen elämäntilanteensa sekä kuurojen kielen ja kulttuurin riittävään ymmärtämiseen. Näin ollen kuuroja koskevia päätöksiä tehtiin heitä kuulematta ja holhoava asenne oli esteenä sille, että kuurot voisivat kehittyä täysipainoisesti yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi. Päättäjille siis asiakirja tarjosi kuurojen oman näkemyksen itsestään ja heidän tuli olla mukana palveluiden kehittämiseen.

Vuonna 1984 kuurotietoisuusaate oli jo vaikuttanut yhteisön sisällä käytävään keskusteluun, olipa sitten kyseessä viittomakielen asema ja siihen suhtautuminen tai vaikkapa apuvälineet. Viittomakielityössä tavoitteiksi asetettiin viittomakielen opetus, sen aseman virallistaminen sekä sen tutkimuksen aloittaminen. Kuurotietoisuus vaikutti myös yhteisön kulttuuritoimintoihin ja kuurojen valtakunnallisten kulttuuripäivien näytelmissä näkyi, kuinka esiintyjien itsevarmuus parani ja omissa käsikirjoituksissa kuvattiin omia kokemuksia omalla äidinkielellä.