Yhdistystoiminta

Kuurot olivat Suomessa ensimmäinen aistiviallisiksi luokiteltu ryhmä, joka 1800-luvun lopulla järjestäytyi itsenäisesti. Samaan aikaan maassamme oli yhdistyselämä vilkastumassa ja esimerkiksi ensimmäiset työväenyhdistykset aloittivat toimintansa. Kuten työväenyhdistysten, myös kuurojenyhdistysten tavoitteena oli kohottaa jäsentensä asemaa yhteiskunnassa. Ne olivat siis ennen muuta etujärjestöjä ja avasivat kuuroille aivan uuden maailman. 1800-luvun lopulla perustettiin myös hyväntekeväisyyttä harjoittavia yhdistyksiä. Tällainen oli muun muassa vuonna 1897 kuulevien perustama Kuuromykkäin Auttajayhdistys.

Kuurojen yhdistystoiminnan alkuun liitetään tarina siitä, kuinka Turun alueella asuvilla kuuroilla oli tapana kokoontua kuurojenkoulun opettajan Fritz Hirnin ja hänen vaimonsa Marian kotona. Näissä kokoontumisissa tärkeintä lienee ollut viittomakielinen yhdessäolo sekä kokemusten jakaminen ja kuuroille tärkeiden asioiden pohtiminen. Kun maaseudulta saapui kuuroja kaupunkiin oli Hirneillä tapana tarjota heille myös yösija. Fritz Hirnillä oli yhteyksiä ruotsalaisiin opettajiin ja yhdistysaktiiveihin. Hän oli 1870-luvulla tutustunut sikäläiseen yhdistystoimintaan ja häntä oli kannustettu perustamaan kuurojenyhdistys myös Suomeen. Koska Turun koulusta valmistui yhä enemmän oppilaita ja Hirn toivoi voivansa saada kotielämänsä rauhallisemmaksi, hän ryhtyi järjestämään yhdistyksen perustavaa kokousta. Yhdistyksen säännöt vahvistettiin vuonna 1886 ja niiden mukaan sen tarkoitus oli kohottaa jäsentensä sosiaalista, sivistyksellistä ja oikeudellista asemaa.

Helsinkiin vuonna 1895 perustetun yhdistyksen synty muistutti Turun yhdistyksen syntyä. 1890-luvulla Valter Stadiuksen perheen kotona alkoi kokoontua pieni seurapiiri. Helsingissä ei ollut kuurojenkoulua, mutta kaupungissa asui entisiä Porvoon ja Turun koulujen oppilaita. Turun yhdistyksen toiminnasta oltiin tietoisia ja pohdittiin, voitaisiinko myös Helsinkiin perustaa yhdistys. Kun kaupunkiin muutti kuvanveistäjä Albert Tallroth, saatiin hankkeelle uusi voimahahmo. Tallroth osoittautui myöhemmin kuurojen yhdistystoiminnan aktiiviseksi edistäjäksi ja hänen vaikutuksestaan perustettiin yhdistykset myös Tampereelle ja Vaasaan. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Hirnien kuuleva poika Julius, joka työskenteli toimittajana Helsingissä.

Helsingin yhdistyksen alkuvuosien toiminta kuvaa hyvin yhdistyksen merkitystä jäsenilleen. Tärkeä toimintamuoto oli sunnuntaikoulun pito, jonka tarkoituksena oli paikata kuurojen riittämätöntä koulutusta. Vapaamuotoisempaa ajanvietettä tarjosivat erilaiset huvitilaisuudet kuten pantomiimiesitykset tai luontoretket. Yhdistykseen perustettiin ompelukerho sekä urheiluseura. Rahaa vähäosaisia varten kerättiin muun muassa perustamalla sairasapukassa iltajuhlien tuotolla.