Toinen koti

Kuurojenyhdistyksistä tuli nopeasti tärkeitä paikkoja kuurojen sosiaalisen elämän kannalta. Koska valtaosa kuuroista oli syntynyt kuuleviin perheisiin, tarjosivat yhdistykset paikan, jossa saattoi jakaa yhteisiä kokemuksia. Naapurustossa tai työpaikalla ei ollut aina muita kuuroja ja yhdistyksissä oli mahdollista kommunikoida vapaasi viittomakielellä. Näin ne loivat jäsenilleen yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Yhdistyksissä saattoi myös tavata vanhoja koulutovereita ja löytää uusia tuttavuuksia. Kuurojenyhdistyksiä on kutsuttukin kuurojen toiseksi kodiksi.

Toiminta yhdistyksissä oli heti alusta alkaen monipuolista. Ohjelmassa oli yhdistysiltoja ja erilaisia juhlia, joissa saattoi rentoutua. Yhdistykset tarjosivat myös tilaisuuksia uusien tietojen ja taitojen oppimiseen sekä harrastamiseen. Niissä toimivissa kerhoissa oli mahdollista esimerkiksi näytellä tai harrastaa käsitöitä, veistoa ja shakkia. Ensimmäiset urheiluseurat perustettiin 1900-luvun alussa ja ne virittivät, paitsi hyvää toverihenkeä, myös edistivät hyvinvointia. Monilla yhdistyksillä oli oma kesäpaikka, jossa jäsenet saattoivat viettää lomiaan.

Valistuksella oli keskeinen sija yhdistysten toiminnassa ja niissä pidettiin runsaasti suosittuja esitelmiä. Esitelmöitsijöinä oli muun muassa Kuurojen Liiton työntekijöitä sekä kuurojen matkapappeja. Esitelmiä elävöitettiin usein taikalyhtykuvilla ja lukuharrastusta edistettiin perustamalla kiertäviä kirjastolaatikoita. Yhdistykset toimivat myös epävirallisen tiedon kanavana. Sieltä jäsenet saivat tietoa tärkeistä tapahtumista mutta myös viimeisimmistä juoruista.