Tavoitteiden määrittelyä

Pian Kuurojen Liiton perustamisen jälkeen yhdistystoiminnan tavoitteista alettiin käydä vilkasta keskustelua. Vuosittain alettiin järjestää edustajakokouksia, joihin kutsuttiin paikallisten yhdistysten väkeä miettimään tapoja, joilla yhdistykset toimisivat jäsentensä hyväksi. Toisaalta tärkeäksi nähtiin kuurojen yhdessäolo, toisaalta painotettiin yhdistysten hyötyä jäsenilleen.

Aluksi Kuurojen Liiton johdossa toimivat kuurot ja heidän maailmansa hyvin tuntevat henkilöt. 1920-luvun alusta aina 1930-luvun puoliväliin saakka sen sijaan päättäviin asemiin nousivat henkilöt, jotka näkivät tärkeäksi kuurojen sopeuttamisen valtakulttuuriin. Toiminnan painopiste tuolloin oli valistus- ja sivistystyössä. Kun sitten liiton johtoon nousi sellaisia henkilöitä, jotka tunsivat paremmin kuurojen tarpeet, tavoitteita määriteltiin uudelleen. Esimerkiksi 1930-luvulla Kuurojen Lehden toimitussihteerinä oli kuuro Rurik Pitkänen, jolla oli vahva näkemys kuurojen oikeuksista ja hän kannusti yhdistyksiä luottamaan omiin kykyihinsä.

Vuosikymmenten aikana erityisesti viittomakielen asemasta oli erilaisia näkemyksiä, sen mukaan millainen tausta kulloinkin johdossa olevilla henkilöillä oli. Oralismi vaikutti koulujen lisäksi myös yhdistyselämään. Oralismista huolimatta viittomakieli säilyi yhdistysten myötä yhteisön käyttämänä kielenä. Koulujen asuntoloissa opittua viittomakielen käyttöä jatkettiin yhdistyksissä ja viittomakieli yleistyi nimenomaan yhdistystoiminnan leviämisen myötä. Kun puhekouluja käyneiden kuurojen osuus kasvoi, se vaikutti myös puhetaidon arvostukseen.