Uskonnollinen elämä

Kuurojenopetuksessa oli alkuvaiheessa vahva kristillinen painotus ja useilla opettajilla ja koulujen johtajilla oli pappiskoulutus. Kuurojen oma hengellinen toiminta alkoi 1800-luvun lopussa ja tuolloin keskusteltiin myös oman matkapapin saamisesta. Kaksi ensimmäistä kuurojen matkapappia aloitti toimintansa vuodenvaihteessa 1907-1908. Heidän tehtävänään oli järjestää jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa, pitää rippikoulua sekä huolehtia kirkollisista toimituksista. Jotkut papeista toimivat myös kuurojenyhdistysten ja Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Uskonnonopetusta ja hartaustilaisuuksia

Kuurot saivat jo varhain opastusta kristinuskon peruskäsitteisiin viittomien ja kuvaraamattujen avulla. Uskonpuhdistuksesta lähtien kuuron oli mahdollista osallistua ehtoolliselle, jos hän kykeni ilmaisemaan halunsa siihen. Sen sijaan rippikoulun käyminen oli mahdollista vasta 1800-luvun puolivälissä kun ensimmäiset kuurojenkoulut aloittivat toimintansa. Rippikoulu käytiin yleensä kuurojenkoulussa ja koulun päättyessä oppilaat konfirmoitiin ja päästettiin ehtoolliselle. Kuurot saivat siis tavallisesti kristillistä Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Matkapappi kuuroille

Vuosisadan vaihteessa keskusteltiin kuurojen sielunhoidon järjestämisestä sekä kirkon piirissä että kuurojen keskuudessa. Ensimmäisen virallisen aloitteen asiassa teki Kuopion hiippakunnan pappeinkokous vuonna 1896. Samana vuonna kirjoitettiin Kuuromykkäin Lehdessä viittomakielen taitoisen kuurojen matkapapin viran perustamisesta. Viran perustamista esittivät sekä kirkolliskokous että vuonna 1900 järjestetty toinen yleinen kuurojenkokous.

Lue lisää
Alternative text

Matkapapin monipuoliset tehtävät

Kuurojenpapit toimivat valtion virassa, niinpä heidän työnsä puitteet määritteli senaatti ja käytännön ohjeet laadittiin tuomiokapituleissa. Matkapappien tehtävänä oli järjestää jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa, pitää rippikoulua sekä huolehtia kirkollisista toimituksista omalla toimialueellaan. Myös kristillisen kasvatuksen merkitystä painotettiin ja he myös huolehtivat kuurojen lasten ohjaamisesta kouluihin. Lisäksi he pitivät luetteloita alueensa kuuroista.

Lue lisää
Alternative text

Yhteistyötä liiton ja yhdistysten kanssa

Kuurojenpapeilla oli heti työnsä alusta alkaen läheinen yhteys kuurojenyhdistyksiin ja Kuurojen Liittoon. Kaikki osapuolet näkivät yhteistyön hyödylliseksi. Papeille yhdistykset tarjosivat luontevan tiedotuskanavan ja yhdistyksille papit olivat odotettuja vieraita muun muassa hartaustilaisuuksien järjestäjinä ja esitelmöitsijöinä. Osa papeista toimi myös yhdistysten ja liiton luottamustehtävissä. Huugo Nyberg toimi matka-asiamiehenä, Kuuromykkäin Liiton hallituksen jäsenenä sekä Kuuromykkäin Lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana.

Lue lisää
Alternative text

Kuurojendiakonissat

Kuurojenpapit joutuivat kirkollisten tehtävien ohella huolehtimaan myös sellaisista työtehtävistä, jotka eivät heille kovin hyvin sopineet. He toimivat muun muassa tulkkeina poliklinikoilla ja lääkärien luona, välittivät lääkäripalveluja sekä avustivat kuuroja asunnon ja työn hankkimisessa. Kuurojenpappi Lauri Paunu joutui sodan aikana toimimaan nuoren naisen tulkkina kun tämä oli lääkärin vastaanotolla. Paunu tulkkasi sermin yli samalla kun lääkäri tutki potilastaan. Koska Paunu piti tilannetta sekä hänelle että kuurolle alentavana, hän teki yhdessä Helsingin Kuuromykkäin Auttajayhdistyksen kanssa aloitteen kuurojendiakonissan viran perustamisesta.

Lue lisää
Alternative text

Kirkon työntekijät ja viittomakieli

Ensimmäisiltä kuurojenpapeilta vaadittiin kuurojenkoulusta saatu todistus viittomakielen taidosta. Tästä taidosta on säilynyt vaihtelevia tietoja. Huugo Nybergin tiedetään viittoneen kauniisti ja että hän sai yleisönsä helposti seuraamaan huumorilla höystettyä viittomistaan. Vuosina 1918-1923 kuurojenpappina toiminut Tuomo Itkonen puolestaan totesi, että hänen sormensa olivat kömpelöt, eikä hän näin ollen viittojana ollut mikään mestari. Hän totesi myös, että papin piti puhua ja viittoa samanaikaisesti sekä vielä korostaa viestiään elehtien, koska koolla oleva seurakunta oli usein kielellisesti epäyhtenäinen.

Lue lisää
Alternative text

Sosiaalipalvelut ja tulkkaus ammatillistuvat

Kuurojenpappien työhön oli kuulunut runsaasti sosiaalisia tehtäviä. Tehtävien vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden papin koulutus oli riittämätön ja yksi vaikeimmista tehtävistä oli tulkkaus. Kun kuurojendiakonissat aloittivat työnsä, kuurojen sosiaalipalvelut paranivat. Palveluiden kysyntä kuitenkin kasvoi ja sosiaalipalveluita osattiin myös aktiivisesti vaatia. Tästä syystä Kuurojen Liitto otti palvelukseensa vuonna 1954 sosiaalihuoltaja Anni Jokelaisen. Hän työskenteli muun muassa tulkkitehtävissä, teki sairas- ja kotikäyntejä ja piti vastaanottoja kuurojenyhdistyksissä eri puolilla maata.

Lue lisää
Alternative text