religious life

home » history » religious life

Religious life

Deaf education initially focused on religious subjects and many of the teachers and headmasters had trained as ministers. The deaf began their own religious activities at the end of the 19th century and having a travelling clergyman for the deaf was discussed. The first two travelling ministers for the deaf began in their posts in Lue lisää

Religious studies and devotionals

From early on, deaf people received tuition in the basic concepts of Christianity through signs and picture Bibles. Since the Reformation, deaf people could participate in communion if they were able to express their desire to do so. In contrast, attending confirmation studies only became possible in the mid-19th century when the first schools for Lue lisää

A travelling clergyman for the deaf

(suomi) Vuosisadan vaihteessa keskusteltiin kuurojen sielunhoidon järjestämisestä sekä kirkon piirissä että kuurojen keskuudessa. Ensimmäisen virallisen aloitteen asiassa teki Kuopion hiippakunnan pappeinkokous vuonna 1896. Samana vuonna kirjoitettiin Kuuromykkäin Lehdessä viittomakielen taitoisen kuurojen matkapapin viran perustamisesta. Viran perustamista esittivät sekä kirkolliskokous että vuonna 1900 järjestetty toinen yleinen kuurojenkokous.

The travelling minister’s diverse tasks

(suomi) Kuurojenpapit toimivat valtion virassa, niinpä heidän työnsä puitteet määritteli senaatti ja käytännön ohjeet laadittiin tuomiokapituleissa. Matkapappien tehtävänä oli järjestää jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa, pitää rippikoulua sekä huolehtia kirkollisista toimituksista omalla toimialueellaan. Myös kristillisen kasvatuksen merkitystä painotettiin ja he myös huolehtivat kuurojen lasten ohjaamisesta kouluihin. Lisäksi he pitivät luetteloita alueensa kuuroista.

Collaboration with deaf organisations

(suomi) Kuurojenpapeilla oli heti työnsä alusta alkaen läheinen yhteys kuurojenyhdistyksiin ja Kuurojen Liittoon. Kaikki osapuolet näkivät yhteistyön hyödylliseksi. Papeille yhdistykset tarjosivat luontevan tiedotuskanavan ja yhdistyksille papit olivat odotettuja vieraita muun muassa hartaustilaisuuksien järjestäjinä ja esitelmöitsijöinä. Osa papeista toimi myös yhdistysten ja liiton luottamustehtävissä. Huugo Nyberg toimi matka-asiamiehenä, Kuuromykkäin Liiton hallituksen jäsenenä sekä Kuuromykkäin Lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana.

Deaconesses for the deaf

(suomi) Kuurojenpapit joutuivat kirkollisten tehtävien ohella huolehtimaan myös sellaisista työtehtävistä, jotka eivät heille kovin hyvin sopineet. He toimivat muun muassa tulkkeina poliklinikoilla ja lääkärien luona, välittivät lääkäripalveluja sekä avustivat kuuroja asunnon ja työn hankkimisessa. Kuurojenpappi Lauri Paunu joutui sodan aikana toimimaan nuoren naisen tulkkina kun tämä oli lääkärin vastaanotolla. Paunu tulkkasi sermin yli samalla kun lääkäri tutki potilastaan. Koska Paunu piti tilannetta sekä hänelle että kuurolle alentavana, hän teki yhdessä Helsingin Kuuromykkäin Auttajayhdistyksen kanssa aloitteen kuurojendiakonissan viran perustamisesta.

Church employees and sign language

(suomi) Ensimmäisiltä kuurojenpapeilta vaadittiin kuurojenkoulusta saatu todistus viittomakielen taidosta. Tästä taidosta on säilynyt vaihtelevia tietoja. Huugo Nybergin tiedetään viittoneen kauniisti ja että hän sai yleisönsä helposti seuraamaan huumorilla höystettyä viittomistaan. Vuosina 1918-1923 kuurojenpappina toiminut Tuomo Itkonen puolestaan totesi, että hänen sormensa olivat kömpelöt, eikä hän näin ollen viittojana ollut mikään mestari. Hän totesi myös, että papin piti puhua ja viittoa samanaikaisesti sekä vielä korostaa viestiään elehtien, koska koolla oleva seurakunta oli usein kielellisesti epäyhtenäinen.

Social and interpretation services become more professional

(suomi) Kuurojenpappien työhön oli kuulunut runsaasti sosiaalisia tehtäviä. Tehtävien vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden papin koulutus oli riittämätön ja yksi vaikeimmista tehtävistä oli tulkkaus. Kun kuurojendiakonissat aloittivat työnsä, kuurojen sosiaalipalvelut paranivat. Palveluiden kysyntä kuitenkin kasvoi ja sosiaalipalveluita osattiin myös aktiivisesti vaatia. Tästä syystä Kuurojen Liitto otti palvelukseensa vuonna 1954 sosiaalihuoltaja Anni Jokelaisen. Hän työskenteli muun muassa tulkkitehtävissä, teki sairas- ja kotikäyntejä ja piti vastaanottoja kuurojenyhdistyksissä eri puolilla maata.

List of all articles ↓