Dövas museum » historia » det religiösa livet

Det religiösa livet

I början hade dövundervisningen en stark kristen inriktning i början och många av lärarna och skolföreståndarna hade prästexamen. Dövas egen andliga verksamhet startade i slutet av 1800-talet och då diskuterade man också om man kunde få en egen resepräst. De två första reseprästerna för döva inledde sitt arbete vid årsskiftet 1907–1908. I deras uppgifter ingick Lue lisää

Läs mera
Alternative text

Religionsundervisning och andakter

Döva fick redan tidigt vägledning i de grundläggande begreppen inom kristendomen med hjälp av tecken och illustrerade biblar. Ända sedan reformationen har döva haft möjlighet att delta i nattvarden, om de har kunnat uttrycka sin önskan om att delta. Däremot fick de möjlighet att gå i skriftskolan först i mitten av 1800-talet när de första Lue lisää

Läs mera
Alternative text

Resepräst för döva

(suomi) Vuosisadan vaihteessa keskusteltiin kuurojen sielunhoidon järjestämisestä sekä kirkon piirissä että kuurojen keskuudessa. Ensimmäisen virallisen aloitteen asiassa teki Kuopion hiippakunnan pappeinkokous vuonna 1896. Samana vuonna kirjoitettiin Kuuromykkäin Lehdessä viittomakielen taitoisen kuurojen matkapapin viran perustamisesta. Viran perustamista esittivät sekä kirkolliskokous että vuonna 1900 järjestetty toinen yleinen kuurojenkokous.

Läs mera
Alternative text

Reseprästens mångsidiga uppgifter

(suomi) Kuurojenpapit toimivat valtion virassa, niinpä heidän työnsä puitteet määritteli senaatti ja käytännön ohjeet laadittiin tuomiokapituleissa. Matkapappien tehtävänä oli järjestää jumalanpalveluksia ja sielunhoitoa, pitää rippikoulua sekä huolehtia kirkollisista toimituksista omalla toimialueellaan. Myös kristillisen kasvatuksen merkitystä painotettiin ja he myös huolehtivat kuurojen lasten ohjaamisesta kouluihin. Lisäksi he pitivät luetteloita alueensa kuuroista.

Läs mera
Alternative text

Samarbete mellan förbundet och föreningarna

(suomi) Kuurojenpapeilla oli heti työnsä alusta alkaen läheinen yhteys kuurojenyhdistyksiin ja Kuurojen Liittoon. Kaikki osapuolet näkivät yhteistyön hyödylliseksi. Papeille yhdistykset tarjosivat luontevan tiedotuskanavan ja yhdistyksille papit olivat odotettuja vieraita muun muassa hartaustilaisuuksien järjestäjinä ja esitelmöitsijöinä. Osa papeista toimi myös yhdistysten ja liiton luottamustehtävissä. Huugo Nyberg toimi matka-asiamiehenä, Kuuromykkäin Liiton hallituksen jäsenenä sekä Kuuromykkäin Lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana.

Läs mera
Alternative text

Diakonissor för döva

(suomi) Kuurojenpapit joutuivat kirkollisten tehtävien ohella huolehtimaan myös sellaisista työtehtävistä, jotka eivät heille kovin hyvin sopineet. He toimivat muun muassa tulkkeina poliklinikoilla ja lääkärien luona, välittivät lääkäripalveluja sekä avustivat kuuroja asunnon ja työn hankkimisessa. Kuurojenpappi Lauri Paunu joutui sodan aikana toimimaan nuoren naisen tulkkina kun tämä oli lääkärin vastaanotolla. Paunu tulkkasi sermin yli samalla kun lääkäri tutki potilastaan. Koska Paunu piti tilannetta sekä hänelle että kuurolle alentavana, hän teki yhdessä Helsingin Kuuromykkäin Auttajayhdistyksen kanssa aloitteen kuurojendiakonissan viran perustamisesta.

Läs mera
Alternative text

Kyrkans anställda och teckenspråk

(suomi) Ensimmäisiltä kuurojenpapeilta vaadittiin kuurojenkoulusta saatu todistus viittomakielen taidosta. Tästä taidosta on säilynyt vaihtelevia tietoja. Huugo Nybergin tiedetään viittoneen kauniisti ja että hän sai yleisönsä helposti seuraamaan huumorilla höystettyä viittomistaan. Vuosina 1918-1923 kuurojenpappina toiminut Tuomo Itkonen puolestaan totesi, että hänen sormensa olivat kömpelöt, eikä hän näin ollen viittojana ollut mikään mestari. Hän totesi myös, että papin piti puhua ja viittoa samanaikaisesti sekä vielä korostaa viestiään elehtien, koska koolla oleva seurakunta oli usein kielellisesti epäyhtenäinen.

Läs mera
Alternative text

Socialservice och tolkning professionaliseras

(suomi) Kuurojenpappien työhön oli kuulunut runsaasti sosiaalisia tehtäviä. Tehtävien vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden papin koulutus oli riittämätön ja yksi vaikeimmista tehtävistä oli tulkkaus. Kun kuurojendiakonissat aloittivat työnsä, kuurojen sosiaalipalvelut paranivat. Palveluiden kysyntä kuitenkin kasvoi ja sosiaalipalveluita osattiin myös aktiivisesti vaatia. Tästä syystä Kuurojen Liitto otti palvelukseensa vuonna 1954 sosiaalihuoltaja Anni Jokelaisen. Hän työskenteli muun muassa tulkkitehtävissä, teki sairas- ja kotikäyntejä ja piti vastaanottoja kuurojenyhdistyksissä eri puolilla maata.

Läs mera
Alternative text