Elma Eklund
(myöh. Ignatius)
Kuurojen vanhempien kuuleva lapsi Elma Eklund (1878–1948) toimi Helsingin kuurojenyhdistyksen puheenjohtajana ja oli Kuuromykkäin yhdistys Heffatan perustaja. Hän oli Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen kuurojenyhdistyksen naispuheenjohtaja. Hänen puheenjohtajakautensa oli innostuneen uudistamisen aikaa. Elma Eklundia voidaan pitää myös kuurojenpappien edeltäjänä, sillä hän järjesti niin Helsingissä kuin Huittisissakin hartaustilaisuuksia ja kiersi Kuurojen Liiton asiamiehenä ympäri Suomea järjestäen hartaustilaisuuksia syrjässä asuville kuuroille.
Tausta
Pietarsaaressa syntyneen kuulevan Elma Eklundin molemmat vanhemmat, opettajana toiminut Lorentz Eklund ja Elise Eklund (o.s. Wiklund), olivat Carl Oscar Malmin kuurojenkoulun oppilaita. Viittomakieli oli Elman äidinkieli ja hän piti sitä ”ihmisten varsinaisena kielenä” toisin kuin puhetta, jota käytettiin kotona vain palvelusväen kanssa. Elma kävi koulua ensin Pietarsaaren yhteiskoulussa ja jatkoi sitten Helsingissä Brobergin koulussa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1896.
Vuonna 1898 leskeksi jäänyt Elman äiti Elise ja Elman sisarukset muuttivat myös Helsinkiin, jonne oli muuttanut myös Elisen nuoruuden ystävä Maria Hirn (os. Klingenberg). Tämän jälkeen kuurojenyhdistyksestä tuli yhä kiinteämpi osa Elman elämää. Yhdistys kokoontui monet kerrat Eklundien kotona ja monista yhdistyksen jäsenistä tuli Elman läheisiä ystäviä.
Yhdistyselämä
Elma Eklund tuli Helsingin kuurojenyhdistyksen toimintaan mukaan 17-vuotiaana ”lettipäisenä tyttönä” Julia Stadiuksen kutsusta. Helsingin kuurojenyhdistys oli tuolloin juuri perustettu. Hänet valittiin yhdistyksen johtokuntaan 18-vuotiaana. Puheenjohtajaksi hän nousi 24-vuotiaana vuonna 1902. Samassa johtokunnassa istuivat herrat Julius Hirn ja Valter Forsius. Elman puheenjohtajuuskaudella toiminta oli vireää, ja yhdistyksen puheenjohtaja oli aina paikalla siellä missä tapahtui pitämässä kursseja ja järjestelemässä tapahtumia. Kuurojen työpaikan saamisen helpottamiseksi Elma oli mukana järjestämässä vuonna 1902 kuurojen ammattinäyttelyä. Jo ensimmäisenä päivänä näyttelyssä kävi 550 kävijää. Samaisessa näyttelyssä vieraili John Sundberg ja tutustui ensi kertaa helsinkiläisiin kuuroihin. Yhdessä Julius Hirnin kanssa Elma suostutteli Johnin mukaan yhdistystoimintaan.
Elma Eklund oli uskonnollinen ihminen. Hänen aloitteesta kerättiin vuonna 1903 keisarille esitetty adressi, jossa anottiin kuurojen papin nimittämistä. Ennen kuin kuurot saivat oman kuurojen papin vuonna 1908, Elma piti kuuroille hartaustilaisuuksia kiertäessään maata liiton matka-asiamiehenä.
Kuuromykkäin yhdistys Heffata
Elma Eklund avioitui vuonna 1907 Gustaf Ignatiuksen kanssa ja muutti miehen työn vuoksi Huittisiin. Jo saman vuoden keväällä Elma oli jo yhdistyksen perustamispuuhissa. Yhdessä Kaarlo Ritalan, Vilho Ritalan ja Erkki Kuutin kanssa hän perusti yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Kuuromykkäin yhdistys Heffata.
Elma toimi koko ikänsä aktiivisesti kuurojen järjestöelämässä: yhdistyksessä, liitossa, kuurojen lehdissä, auttajayhdistyksissä ja Åvikin säätiössä. Aikaa vievien luottamustoimiensa ohella hän kiersi ympäri maata tavaten eristyksissä asuvia kuuroja ja toimi usein tulkkina. Iloisen ja sydämellisen luonteensa vuoksi hän voitti helposti ihmisten luottamuksen.