Stadiukset

Perhe ja sukupolvet

Julia Tavaststjerna (1844–1929) kuului tunnettuun säätyläissukuun ja avioitui erikoisluvalla serkkunsa Karl Alfred Stadiuksen kanssa. Pariskunta sai kolme lasta, joista keskimmäinen Valter Stadius (1869–1935) kuuroutui kolmen vuoden iässä. Pojan kuuroutuminen avasi uuden luvun valtioneuvoksetar Stadiuksen elämässä. Hän käytti kirjallista lahjakkuuttaan ja yhteiskunnallista asemaansa kuurojen hyväksi toimien myös aktiivisesti kuurojen järjestötoiminnassa. Hän oli perustajajäseniä niin Helsingin Kuurojen Yhdistyksessä kuin Kuurojen Liitossakin. Hän oli yksi näkyvimmistä hahmoista kuurojen yhteisössä vuosisadan vaihteessa.

Vuonna 1880 Stadiukset lähettivät yhdeksänvuotiaan Valter-pojan kouluun Tukholmaan Tysta skolaniin. Neljän vuoden kuluttua Valter palasi koti-Suomeen ja jatkoi koulua Porvoon kuurojen koulussa vuonna 1884. Samana syksynä 15-vuotiaan Valterin kanssa aloitti koulunsa seitsemänvuotias tehdastyöläisen tytär Olga Härkönen (s. 1877) ja yhdeksänvuotias talonpojan tytär Hulda Hakala. Valter päätti koulunsa vuonna 1889, ja pieni pietarilainen Olga jatkoi kouluaan vielä vuoteen 1893.

Helsingissä asuvien Stadiusten olohuone toimi ennen yhdistyksen perustamista kuurojen kokoontumispaikkana. Kodista muodostuikin pienen kuurojen seurapiirin kokoontumispaikka 1890-luvulla, jolloin siellä saattoi tavata monet kuurojen historian merkkihenkilöistä. Tämä ryhmä perusti Albert Tallrothin, Julius Hirnin, Valter ja Julia Stadiuksen johdolla vuonna 1895 Helsingin Kuurojen Yhdistyksen.

Valter ja Katarina

Vuonna 1896 Valter Stadiuksen elämä mullistui, kun yhdistyksen toimintaan liittyi mukaan helsinkiläinen 25-vuotias ortodoksipapin tytär Katarina Popoff. Parin välille syttyi varsin pian kipinä, sillä jo seuraavan vuoden syksyllä Valter ja Katarina ilmoittivat Kuuromykkäin Lehdessä kihlauksestaan. Jotakin meni kuitenkin pahasti pieleen. Vuonna 1898 yhdistyksen toimintaan tuli mukaan Ruotsista muuttanut 29-vuotias upseeriperheen kuuro poika Axel Edvard Klöfverskjöld. Syntyi kolmiodraama, joka johti Valterin ja Katarinan kihlauksen purkaantumiseen. Vielä samana vuonna Katarina ja Axel Edvard avioituivat. Kaikki kolme kuitenkin jatkoivat toimintaa yhdistyksellä, eikä Valter voinut välttää nuorenparin kohtaamista yhdistyksen iltamissa, näytelmissä tai urheilutapahtumissa. Mahtoiko olla syynä sydänsuru vai jokin muu, mutta pian isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1900 Valter muutti äitinsä kanssa Hämeenlinnaan ja sieltä Pariisiin, jossa Valter ansaitsi elantonsa liikemiehenä. Myös Katarina ja Axel Edvard muuttivat samoihin aikoihin Ruotsiin.

Rakkautta entisten koulutovereiden välillä

Valter Stadius palasi takaisin Suomeen vuonna 1904. Hänen poissaolonsa aikana Helsingin kuurojenyhdistyksellä oli kuitenkin alkanut käydä Valterin vanha koulutoveri, nyt jo naiseksi varttunut Olga Härkönen. Temperamenttinen ja räiskyväluontoinen Olga oli myöhemmin yksi yhdistyksen naistenkerhon perustajista. Pari löysi toisensa ja häitä vietettiin marraskuussa 1905. Jo seuraavana kesänä pariskunnalle syntyi kuuleva tytär Rea (1906–2003). Perhe asui suuressa puutalossa Julia Stadiuksen luona, jossa Julia piti täyshoitolaa.

Pienelle Realle kuurojenyhdistys muodostui yhtä tärkeäksi kuin vanhemmilleen ja isoäidilleen. Perheen kotikieli oli viittomakieli ja kaikki toimivat kuurojen yhteisössä kukin kykyjensä mukaan. Kun Rea oli vasta koulutyttö, hänen isoäitinsä esitti hänelle toivomuksen, että Rea jatkaisi kuurojen parissa hänen tekemää työtä, kun isoäidistä aika jättäisi. Rea ei koskaan avioitunut. Kuurojen asiat olivat aina päällimmäisenä Rean mielessä. Hän järjesti työpaikkoja, toimi tulkkina ja järjesteli kuurojen asioita.